Eläkkeelle 1.9.2002
Nyt on haastatteluvuorossa Reijo Seppälä pitkäaikainen ja monipuolinen ”Telemies”
Olen pyytänyt Reijoa kertomaan kokemuksiaan ja näkemyksiään mm työantajan vinkkelistä katsottuna.
No niin Reijo, kuinka kaikki sinun kohdallasi alkoi?
Työurani alkoi Valtion leivissä jo 8-vuotiaana, kun olin maalla Kuopion vesipiirin hommissa suota mitoittamassa. Siitä en tosin työtodistusta saanut, mutta palkkaa sain 50 markkaa tunti
Kovin olet aikaisin aloittanut, mutta kumman hyvää palkkaa sinulle maksettiin. Oliko silloin jo käytössä ”hyvän miehen lisä”.
Nuo tuo palkka oli puolet aikuisen palkasta ja vastaa tällä hetkellä noin 1,50 euroa.
Kesällä 1960 kävin rakentamassa Herttoniemen ostoskeskusta, joka jo ainakin kolmeen kertaan on päätetty purkaa. Asuin Hyvinkäällä ja juna Helsinkiin lähti klo 4.40 ja aikaisintaan olin takaisin Hyvinkäällä klo 18.16. Työ oli tosi rankkaa, joten, kun entinen naapuri, Hyvinkään Puhelinalueen päällikkö Väinö Palhovuo, kysyi kerran vastaan tuullessaan, josko tulisin seuraavana kesänä puhelinhommiin, vastasin heti myöntävästi. Siitä se vuosikymmenien ura teletoimessa alkoi. Hommat olivat lähinnä tilaaja-asentajan ja verkostoasentajan tehtäviä. Joitakin joululomiakin olin töissä, hoitamassa lähinnä pylväskirjojen ylläpitoa, tilaajatietojen rekisteröintiä, johtokilometrien laskemista ja piirtämötehtäviä.
Entäs ne vaativat opiskeluhommat, olithan jo maisterismies tullessani samaan yksikköön Telessä.
Tein Po-gradu-tutkielman sosiaalipsykologiasta aiheena työntekijöiden asenteet ja mielipiteet yritysdemokratiasta Helsingin Puhelinpiirissä ja sain tehdä tutkimusta muiden tehtävien ohessa. Luvan hakeminen tutkielman tekemiseen vaatikin jo melkoista ponnistusta: kävin silloisen tiedotusjaoston, järjestelyosaston, lennätinosaston, kansliaosaston ja teleylijohtajan sekä piirin päällikkö Pentti Muukarin juttusilla, ennen kuin lupa heltisi. Mutta pääsinpä tutustumaan liki koko Posti- ja Lennätinlaitoksen johtoon.
Ja sitten alkoi työurasi työnantajan edustajana
Vuonna 1970 Lennätinosaston Yleisen jaoston päällikkö Åke Kangas esitti, että selvittäisin mahdollisuudet siirtää puhelinasentajat kuukausipalkalle. Olen aina väittänyt olevani sinnikäs ja pitkäjänteinen, sillä tämäkin projekti toteutui 30 vuotta myöhemmin ja olin silloinkin sitä toteuttamassa.
Vuonna 1971 Linjanrakennustoimiston päällikkö Yrjö Karppinen pyysi, että laskisin asentajien työehtosopimusesitysten kustannusvaikutukset ja siitä asti voisin laskea olleeni mukana Tes-neuvotteluissa, vaikka vasta 1972 toimistopäällikkö Kangas pyysi minua Lennätinosastolle henkilöstösuunnittelujaostoon töihin ja olin siitä lähtien mukana neuvotteluissa enemmän tai vähemmän virallisesti lyhyttä katkoa lukuun ottamatta aina irtisanomiseeni asti vuonna 2002.
Nyt tuli esille tuo mahdottomalta tuntunut ja vieläkin tavallaan ihmetystä herättävä sinun irtisanominen Soneran palveluksesta. Syyksi todennäköisesti kirjattiin hallinnollis-taloudelliset syyt niin kuin lukemattomien muidenkin kohdalla.
Irtisanomisen syy oli taloudelliset syyt, kuten varmaan monella muullakin tuohon aikaan irtisanotulla.
Olen aina kaiholla ja suurella kiitoksella kunnioituksella muistellut erityisesti noita kouluajan kesiä asennusporukoissa: opin arvostamaan puhelinasentajan työtä, työmoraalia ja sitä hurttia huumoria, jota työkunnissa viljeltiin, kuten ensimmäinen esimieheni, jo edesmennyt Arvi Hakala totesi:”Täällä saa kyllä ”turpiinsa”, jollei osaa antaa samalla mitalla takaisin.” Usea kesä alkoi sillä, että eväiden joukkoon oli ilmestynyt kuolleita hiiriä yms., kunnes sarvet oli kolistettu, mikä tarkoitti rahan antamista Alkossa käyntiin heti ensimmäisestä tilistä, eikä seuraavana kesänä ollut menemistä, ellei ollut tehnyt samaa läksiäisiksi. Kaiken kaikkiaan työporukoiden elämää, varsinkin aiempina aikoina, voi hyvin verrata tukkilaiselämään, samanlaisia viikkojen ja kuukausien poissaoloa kotoa milloin minkin talon kortteerilaisina.
En ollut koskaan ajatellut jäädä Teleen, mutta tehtävät teletoimessa olivat sen verran kiinnostavat ja tulin hyvin toimeen työtoverieni ja varsinkin esimieheni Kankaan kanssa, etten osannut edes hakea muualle paria kertaa lukuun ottamatta.
Osastolle siirryttyäni Lennätinosaston johtajaksi oli juuri valittu Ensio Sorvari. Hänen suuri haasteensa oli puhelintoimen automatisointi vuoteen 1980 mennessä. Vaikka tuo projekti taisi parilla kuukaudella myöhästyä, niin oli suorastaan ihme, että se toteutettiin tuossa aikataulussa. Siitä todistaa sekin, että kolme entistä liikenneministeriä ilmoitti Kuopion piirin automatisointijuhlissa, että he olivat kaikin voimin yrittäneet estää hankkeen toteutumisen rahapulaan vedoten.
Ensio Sorvarista käytettiin nimitystä kansan mies, eikä ihme, sillä ensi töikseen hän ilmoitti, että Lennätinosastolla sinutellaan, mikä sai jotkut vanhemmat virkamiehet pysyttelemään tiukasti huoneissaan, jotteivät joutuisi kasvotusten muiden kanssa, mutta vanha virkamieskulttuuri oli näin romutettu. Sorvari joutui painiskelemaan moninaisten ongelmien kanssa, eikä puhelinvälittäjien uudelleensijoitusasiat olleet niitä kaikkein helpoimpia. Monesti hän joutui turvautumaan henkilöstöjärjestöjen apuun, eikä ollut epätavallista, että hän kävi eduskunnassa erityisesti Metallityöväen Liiton edustajien kanssa lisärahoitusta anomassa. Tämä tietysti johti myös siihen, että henkilöstöjärjestöillä oli melkoisesti valtaa työehtosopimusneuvotteluissa. Sorvari joutuikin usein vastakkain, ei järjestöjen, vaan muiden osastojen johtajien kanssa. Tosiasiassa kaikki toteutetut TES-ratkaisut, jos niitä jälkikäteen puntaroi, olivat edistysaskelia pois byrokratiasta ja virkavaltaisuudesta kohti osakeyhtiötä. Niihin aikoihin olin miltei päivittäinen vieras Sorvarin oven takana, sillä tehtäviini kuuluivat mm. uusien työsopimussuhteisten palkkaamisasiat ja palkantarkistusten esittelyt yhdessä toimistopäällikön kanssa. Eikä ollut lainkaan tavatonta, että myös eri puolueiden puoluesihteerit olivat odottamassa audienssia.
Aulis Salinin tultua Telen johtajaksi, oli vain ajan kysymys, milloin Tele erotetaan Postista ja Telestä tulee osakeyhtiö.
Salin, joka heti ensimmäisessä Telen johdon ja järjestöjen yhteispalaverissa kertoi suoraan, missä ollaan ja mihin ollaan menossa, herätti kaikissa kuulijoissa melkoista luottamusta ja kunnioitusta. Vasta hänen tultua johtajaksi yhteistoiminta, jota oli jo joku vuosi harjoiteltu, sai ominaiset piirteensä: Salin informoi tulevista uudistuksista, käytti talon asiantuntijoita luennoitsijoina ja sai kaikki vakuuttuneiksi siitä, mitä pitää tehdä. On todella ällistyttävää ajatella, että ne organisaatiouudistukset ja henkilöstön vähennykset, jotka tehtiin, eivät aiheuttaneet oikeastaan minkäänlaista reklamointia esim. lehdistön taholta.
Henkilöstöjärjestöjen rooli työelämässä on minusta aina ollut erittäin tärkeä. Telellä ja minulla on ollut onni saada ”vastapalureiksi” todella asiantuntevia luottamusmiehiä, jotka ovat rehellisesti kertoneet todelliset ongelmat, joita toivottavasti, olemme yhdessä pystyneet ratkomaan niin yrityksen kuin henkilöstönkin parhaaksi. Luottamusmiehiä kiitän varsinkin siitä ennakkoluulottomasta työstä, jota tehtiin palkkajärjestelmien uudistamiseksi sekä erityisesti työstä työehtosopimusten yhdistämiseksi.
Siihen asti, kun Telestä tuli Sonera, tuntui, että omistin firman. Osakeyhtiöittämisen myötä se alkoi käydä vieraaksi, sillä lähestyttäessä vuosituhannen vaihdetta, tuntui, että kaikki alkoivat vain ajatella omaa etuaan, itsekkyys lisääntyi merkittävästi. Samat merkit näkyvät kyllä muissakin yrityksissä.
Järjestäytymisaste työelämässä on selvästi laskenut, myös Telessä, mikä minusta on selvä merkki siitä, ettei enää välitetä kanssaihmisistä, ei ole enää sitä yhtä suurta perhettä, vanhaa fraasia käyttääkseni. On vain joukko yksilöitä, joista jokainen katselee vain omaa etuaan.
Minusta on ilmeistä, että tämä kehitys ei voi johtaa muuhun kuin alentuneeseen sitoutuneisuuteen, työssä vieraantumiseen, sairauspissaoloihin ja lisääntyviin työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Suurimpana kunnianosoituksena omalla urallani pidän läksiäisjuhlissani henkilöstöjärjestöjen pääluottamusmiesten ja työnantajaliiton asiamiehen minulle myöntämää killuneuvoksen arvoa ja KLLU-kaapelista tehtyä käätyä. Kyseessä oli leikkimielinen pila. Minulle sillä on kuitenkin symbolinen arvo. Vaikka useasti olimme joutuneet ratkomaan kiperiäkin kysymyksiä., niin asiat olivat riidelleet ei ihmiset. Ensi itsenäisyyspäiväjuhlissa ripustan tuon käädyn kaulaani, kuten kaikki edellisinäkin itsenäisyyspäivinä.
Kiitos Reijo todella monipuolisesta ja mielenkiintoisesta katsauksestasi Telen ja myöhemmässä vaiheessa Soneran historiaan. Olet todella ollut monessa mukana ja saanut huomattavassa määrin vaikuttaa ennen kaikkea henkilöstön hyvinvoinnin kehittämisessä. Harvalla teletoimen henkilöllä on vastaavanlaista tieto- kokemusmäärää hallussaan kuin sinulla. Varmaankin yhdistyksemme jäsenet ja muutkin nettisivujemme lukijat tutustuvat kiitollisina mielenkiintoiseen ja jopa teletoimen historian kannalta arvokkaaseen katsaukseesi.
Kiitos myös Teleseniorit ry:n hyväksi tekemästäsi ansiokkaasta toiminnasta.
Huhtikuun kuukausitapaaminen on ke 24.4.-24 klo 14. Vierailijana on Pekka Heliste, teleläinen maailmalla. Saamme kuulla mm. oleskelusta Malesiassa.
===============
Jäsentiedote 3/2024 30.3.-24 on luettavissa Tapahtumissa . Se sisältää tarkempia tietoja kevään retkistä ja muistuksen jäsenmaksun maksamisesta.
==============
Jäsentiedote 2/2024 on ilmestynyt 5.3.-24 (päiv. 15.3.)
Sisältää mm. ydistyksen vuosikokoustietoja ja kevään retkien tietoja.
Ks. Tapautumat- Jäsentiedotteet
**************** ******************
Kinaporin matkailutiimi tiedottaa:
=============
Operettimatka Tallinnaan to-pe 2.-3.5. -24
Musiikkikomedia Hämeenlinnan kesät. ke 10.7.-24
ks. Tapahtumavinkit
===============